Lenkkeilyä ja suunnitelmia

Päivämme lähti aamulla käyntiin leffojen kattomisella, kun itse saikulla nyt olen ollut, poika eskarissa ja mies töissä, eli tyttöjen kanssa hengailua sohvalla vain. 

Puolen päivän aikoihin lähdin käyttämään tytöt lenkillä toivoen, että päänsärkyä helpottaisi. Helpottihan se ulkoilun ajaksi vähän, uudestaan sisällä paheni. 

Netta vauvana pallonnouto puuhissa.

Käytiinkin yllättäen n. 2.5-3km lenkki, turhan pitkä Sirulle kyllä. Olen varovasti Nettaakin liikuttanut, en niinkään hirveästi hihna lenkkejä ole tehnyt, vaan metsässä antanut omaan tahtiin mennä. Tulevana kesänä ajattelin aloittaa Netan kanssa pyöräilyn, kunhan vain saan pyörän ostettua (edellinen kelpasi varkaalle asuessani Rovaniemellä)

Sirukin täyttää heinäkuussa vuoden, jos sitten rauhallisesti aloittelee senkin kanssa. Näkeepä sitten kesällä saanko edes koko pyörää aikaiseksi ostaa :D 

Netan kanssa kävin kahdestaan illalla vielä uudestaan kävelyllä. Saimme hyvää treeniä mm. toisista koirista. Vastaan tiellä ei kylläkään koiria tullut, vaan pihoilla tien reunalla räksyttäviä kyllä. Lähimmät paukuttajat olivat n. 1.5-2m päässä tiestä, jotka ohitimme oikein mallikkaasti! Kerran Netta katsoi niitä ja oli sen näköinen, ettei tiedä kiinnostuuko niistä liikaakin, vai olenko minä kiinnostavampi. Totta kai emäntä oli kivempi ;) Isot kehut oli koira ansainnut. 

Vähän matkan päässä oli seuraava talo jonka pihalla muistaakseni jämpti asustelee, koiraa en pimeässä nähny. Se ohitimme lenkillä mennessä ja tullessa. Kyseisen pihan ja viereisen pihan välistä menee pimeä jalkakäytävä seuraavalle kadulle, jolla teimme samalla paikallaanolo harjoituksen. 

Ensimmäisellä yrityksellä Netta lähtikin hiljaa hiippailemaan perääni, toisella kerralla odotti niin kauan paikallaan, että tulin takaisin. Koira lähellä ei kiinnostanut Nettaa. 

Seuruuta viime viikonlopulta.

Melkein kotipihalle mennessämme oikaisimme meidän takapihallamme olevan jalkapallokentän läpi, Netan päästin jo jalkakäytävällä irti ja sai samalla vähän aikaa tutkia pihaamme. 

Meidän ollessa lenkillä, oli mieheni käynyt Sirun kanssa harjoittelemassa hihnassa sievästi kävelyä.

Aamulla, kun lenkin jälkeen annoin Netan vapaana temmeltää pihalla, oli Siru eksynyt syömään Netan kuivaruokaa... Vahingossa olin jättänyt huolimattomasti ruan koiran ulottuville.. Sisälle tullessa huomasin heti eteisessä, että Sirun maha on vähintäänkin tuplaantunut kooltaan :D Koirat vaihtui ja Siru pääsi vapaana ulos juoksemaan pihalle. 

Viime viikonlopun paikallaan oloa.

 Huomenna olisi suunnitelmissa lähteä Sirun kanssa metsää jälleen tutkimaan, kunhan vain ensin poika lähtee eskariin. Nettakin pääsee mukaan, mutta Sirun metsässä käytön ajan Netta odottaa autossa. Sirun jälkeen pääsee myös Nettakin ulos juoksemaan. 

Nythän meillä on tarkoituksena saada Siru etenemään metsässä meistä kauemmas. Joka käyttökerta on ottanut enemmän ja enemmän etäisyyttä meihin, eiköhän se siitä rohkeennu. Nettahan ei pääsääntöisesti kauas lähe meikäläisestä, taitaa Siru olla ottanut pidemmän välin meihin kuin Netta. Netalle on myös meillä pihalla löytynyt korvat ts. alkanut luoksetulo paranemaan. 

Huomenna menen myös Netan kanssa ensimmäistä kertaa yhteistreeneihin erään kaupan parkkipaikalle. Netan kanssa tarvitaan siedättämistä toisiin koiriin, ja paljon, joten nämä ovat oikein mainioita siihen. Harmi vain, kun yleensä aina työvuoro sattuu olemaan yhtä aikaa, kun yhteistreeneistä ilmoitetaan...

Edelleen viime viikonlopun treeneistä.

Silloin, kun kerroin joillekkin ihmisille, että otamme toisen koiran, niin olivat jotkut hieman "kauhuissaa", tai ei se oikea sana ole, vaan varoittelivat kahdesta pennusta, että kuinka vaikeaa voi tulla olemaan. Kuinka aika riittää kahdelle koiralle jne. Oli taas myös niitä, jotka kannustivat ottamaan toisen jo nyt. Täytyy sanoa, että en kadu päivääkään tätä päätöstä, päin vastoin. 

Onhan meitä kaksi aikuista talossa, ja ensinhän sain kiellon, että en saa Sirun kanssa alkaa mitään tekemään, kun on miehen koira ;) Kumpikin kuitenkin osallistumme Sirun koulutukseen, mies lähinnä perus asioihin, minä vähän "syvemmälle", jos nuin nyt pystyy sanomaan. Miehellä ei kiinnosta toko tai näyttely jutut, eli nuo jää minun hoidettavaksi, jos niitä haluan harrastaa. Tällä hetkellä kuitenkin Nettaan panostan enemmän esim. tokossa. Sirun kanssa edelleen se agility kiinnostaa! 

Hirveästi tekisi mieli alkaa katsomaan toko kursseja, että Netan kanssa lähtisin, mutta katsellaan ensi vuoden puolella. Keväällä ainakin lähdemme Lpny:n järjestämälle Nope kurssille (noutajien perutaidot) sekä sen jälkeen olevaan Noutajien taipumuskoekurssille. Toivottavasti kyseinen yhdistys nyt sitten järjestää sen. Olen myös ainakin yhden henkilön saanut kiinnostumaan sinne lähtemisestä koiransa kanssa, ehkä on toinenkin tiedossa. Eli ei tarvitse yksin ajella. Täältä kun lähtee nuille treeneille, niin matkaa kertyy pitkälle toista sataa kilometriä. Keväällä olin kyseisillä kursseilla kuunteluoppilaana, nope kurssilla kävin pari kertaa ja taippari kurssilla melkein jokaisella kerralla.

Huomasin näitä kuvia katsoessa, että kyseisen päivästä taisi jäädä postaus tekemättä, mutta eipä tuo haittaa :)

Hieno Netta!

Kävimme tänään mieheni, ja poikani kanssa ensimmäistä kertaa yhdessä koirien kanssa pienellä kävelyllä. Itse talutin Nettaa, kun käskin miehen opettaa Sirua kävelemään nätisti hihnassa. Olihan se mainion näköistä ja kuuloista touhua :D 

Siruhan ei niin hirveän täydellisesti osaa hihnassa kävellä, välillä kävelee nätisti, välillä vetää kovasti. Nyt olen käskeny miehen alkaa panostamaan koiraansa enemmän, eikä jättää kaikkea minun vastuulleni.

Hyvin niillä kuitenkin meni. Hieman jouduin palautetta antamaan, kun antoi koiran hyppiä häntä vasten palkkauksessa - alkoi lopulta koko ajan hyppimään. Eiköhän loppujen lopuksi hyvä tule, kun vain säännöllisesti joka päivä koiraa opettaa. 

Aamulla kävin pienen kävelylenkin koirien kanssa yksin. Siru ei juuri ollenkaan vetänyt ja riehunut hihnassa aamulla, josta yllätyin suuresti.

Nettahan nykyään on, kuin unelma hihnassa. Vielä, kun toiset ihmiset, ja koirakot pääsemme ohittamaan ongelmitta niin olen super tyytyväinen, eli yhteistreeneihin pitäis alkaa raahautumaan, sekä ohitustreeneihin. Näillä näkymin torstaina olemme menossa yhteistreeneihin, jos ei esteitä tule...

Mallina Aavasaksan maisemissa.

Nyt pari päivää itteä on vaivannu päänsäryt ja lihasjumit, niin ei ole tullu touhuttua koirien kanssa normaaliin tapaan. Tänään ulkona kävelylenkin jälkeen vähän joitain harjoituksia teimme Netan kanssa, sekä kolme hienosti onnistunutta noutoa! Tällä hetkellä olen tosi iloinen vain nuistakin kolmesta noudosta. Mahtavaa! 

Niin, kuin tuolla jossain vanhemmassa postauksessa olen kertonu, että meillä oli jonkin aikaa kaikki treenit jäädytettynä. Koiralla ei ollut mitään intoa ja kiinnostusta yhtään millekkään. Noutojen kanssa rallitteli vain damin kanssa menemään, eikä palauttanut minulla, vaan tiputti sitten jonnekkin, kun into loppui. Tai sitten, kun noutamaan lähti ja damin luo pääsi, jätti se damin vain sinne ja jatkoi matkaa metsään. Nyt jo se yksi onnistunut nouto riittää minulla, ja olen erittäin tyytyväinen siihen :)

Luovutusta pitää alkaa hiomaan, kun Netta tiputtaa damin minulle eteen maahan. Maltilla eteen päin kuitenkin, etten liian monta askelta mene kerralla eteen päin, kun nyt olemme menneet pari askelta taakse päin.

On nuo tolleri vauvat suloisia! Ensimmäisiä kuvia Netasta.

Muitakin pieniä harjoituksia teimme esim. seiso-istu-maahan vaihtoja, seuruu, käännöksiä, paikallaanoloa...

Netta yleensä pimeällä pelkää kaikkia ihmisiä ja alkaa haukkumaan ja murisemaan niille. Koti pihalla kun treenasimme, niin, kun naapurista lähti mieshenkilö pois ja käveli meidän ohitsemme, ei Netta välittänyt hänestä. Kyllä se sitä katsoi, mutta mitään ääntä ei päästänyt, eikä muutenkaan vaikuttanut hermostuneelta, vaan sivu käskyn alla istui sivullani ja henkilö ohitti meidät n. metrin päästä. Hienoa neiti!

Työt saivat iltaruuaksi sika-kalkkuna-kana liha sekoitusta (MUSH) sekä Orijenin pentu kuivaruokaa sekoitettuna. Hyvin maistui ja nyt koirat nukkuvatkin tyrmässä pitkin lattiaa.

Huomenna taas uudet kujeet, toivottavasti itellä ei jumit ja säryt pahene, että pystyisi edes jotain tekemäänkin. Myös valokuvaamaan pitäis päästä koiria johonkin, kun tähänkin postaukseen piti vanhoja kuvia Netasta kaivaa.