Toller Show 2015

Huhhuh, nyt on Toller Show reissu tehty. Kilometrejä kertyi oikein mukavasti, eikä ite tarvinu kilometriäkään ajaa koko reissulla, eli luultavasti minä tuun seuraavan reissun ajamaan, jos jonnekkin yhdessä lähetään :D  Nyt onneksi ollaan kotona, koirakin näyttää oikein tyytyväiseltä. Näyttelypäivä oli oikein mainio säältään.

Tänään oli ensimmäinen kerta, kun ite koiran esitin kehässä, muutamaa mätsäriä lukuun ottamatta. Jännitys oli kamala aamulla ennen, kuin ensimmäiset kehät edes alkoivat. 1.5h verran sain koota itseäni ja kehässä ei juurikaan hirveästi enää jännittänyt! Netta esiintyi minun mieleen aivan kivasti, ottaen huomioon, että tosiaan ite olin ensimmäistä kertaa, ja koirakaan ei ole niin hurjan oppinut misseilyyn. Pelkäsin koko ajan että Ninja Netta tekee paluun, ja aloittaa mätsäreissä esiintyvää hyppy käyttäytymistä myös oikeassa kehässä, mutta jalat taisivat koko ajan pysyä maassa. Tuomari oli oikein mukavan oloinen ja kehui koiraa kivaksi ja lupaavaksi pennuksi.
Samalla minut pistettiin myös pariin muuhunki kehään, Kasvattaluokkaan sekä Paras pää ja ilme - kehään. Kasvattajaluokkaan olin jo vähän varautunut, mutta toivossa, että joku muu menisi minun puolesta. Paras pää ja ilme - kehä tuli yllätyksenä. Kaikesta kuitenkin olen selviytynyt, joten JOS en nyt tulevaisuudessa ihan näin paljoa hermoilisi. Jos me nyt ikinä kunnolla pääsemme Netan kanssa kehäilemään, katsotaan miten kehittyy. Pieneksihän Netta tulee jäämään, oli totuttelu seurata pari päivää isompia tollereita, kun on tottunut tähän kirppuun. Silti en koiraa vaihtaisi mihinkään muuhun <3 Onhan meille tulossa toinen vauva lähiaikoina, ja siitä minulla on kutina, että voisi olla tulevaisuuden lupaus kehissä. Mutta tulevaisuudessa tiedämme, miten kumpikin pentu kehittyy. Toivottavasti nyt edes toisen kanssa voimme tätä lajia harrastaa.
 
Huomenna, maanantaina, Netta saa kotona levätä koko päivän rauhassa, kun jälleen tiistaina iltapäivällä suuntaamme tapakasvatuskurssille, emmekä ole edes, kuin pari kertaa harjoitelleet "kotiläksyjä", mutta olemmepa nyt kuitenkin jotain harjoitelleet. Pitäisi myös saada hankittua variksia Netalle, että pääsisimme myös niillä treenaamaan noutojuttuja tai ylipäätään edes näyttämään koiralle. Äääh kun nuo noutohommat on jääny nyt vähemmälle...

Näyttelyissä tapasin ensimmäistä kertaa Netan sisarusta sitten kasvattajalta lähdön jälkeen. Hillitön Lumimyrsky, Kajo, joka näyttelyissä sijoittua Vsp:ksi. Kajo oli aika vilkas kaveri, tummempi Nettaa sekä omisti mustan nenun, on niillä kuitenkin naamassa jotain samaa näköä, vaikka merkit ja väritykset aivan erinlaisia ovat. Facebookin ja Instagramin kautta olen nähnyt kuvia Netan yhdestä veljestä sekä ainoasta siskosta ja veli Nando voisi erinvärisen nenun kanssa mennä täysin Netasta.
Kuviakin olisi joitain, mutta väsymys ei anna periksi niin, että jaksaisi alkaa käymään läpi niitä... 

Nettahan tosiaan sijoittui näyttelyissä PEKN1 KP PNP2

Loppuun arvostelu:

"Miellyttävä vaikutelman antava nuori neiti, siro pää, hyvä ilme, hyvä kaula, selkä ja häntä. Etukulmaukset vielä kovin niukat, takakulmauksissa jo etuosaa enemmän voimaa. Lupaava rintakehä, hyvä raajaluusto, hyvät käpälät, hyvälaatuinen karvapeite, jossa kauniit värit. Hyvät keveät sivuliikkeet, takana vielä ahtautta, miellyttävä käytös, esitetään kauniisti."
 Tuomari: Pia Itkonen

Väsynyt neiti ei jaksanu enää istua. :)

"Kotikentällä" treenailua

Tänään olisi ollut avoimet treenit, jonne oli useampi koirakko menossa, mutta päätinkin, että lähden sittenkin jonnekkin metsään harjottelemaan noutoja ja siellä päätteeksi tai ennen treenataan näyttelyihin. Ei sitten kuitenkaan menty sinnekkään, kun meille vieraita tuli. Illalla kuitenkin mietin, että pakko lähteä pönötys treeniä tekemään, joten suuntasin meidän takapihalla sijaitsevalle pienellä jalkapallokentälle.

Kyseisellä kentällä olemme kerran vain kokeilleet jotain treeniä tehdä, mutta Netta pisti siellä kaiken ranttaliksi, enkä sen jälkeen ole kivaa kenttää hyödyntänyt. Vaan tänään sitten kenttä osoittautua oikein mainoiksi paikaksi treenata! Pirusti vain oli pientä mäkäräistä siellä, joten piti liikkeessä olla melkein koko ajan ettei ihan elävältä syödyksi tule.

Kehässä juoksua mätsäreissä, joissa sijoitus oli BIS7

Pientä sensurointia...

Pönötys harjoitusta emme niin hurjan kauaa jaksaneet tehdä, jonkun aikaa seisomista ja liikkeestä seisomaan jäämistä. Meinaa tuo maan vetovoima olla niin voimakas, että koira tahtoo aina laittaa istumaan...  Nettaa kun ei kestä alkaa kehässä asettelemaan, menee ihan jäykäksi pötkyläksi, eikä ole silloin edukseen, joten istumaan ei kestäisi laittaa. Eipä niistä harjoituksista mitään kummempaa sanomista ole, ihan mukavasti ne alkoivat menemään kun koira tajusi jutun, eli sen seisomisen. Jos vielä ennen sunnuntaita ehtisi jotku pikaiset treenit pitää ja toivoa ettei koira ole sitten sunnuntaina kehässä täysin kyllästynyt touhuun...

Pönötyksen jälkeen vähän jonkunmoista Tokoa reenattiin. En mitenkään tarkasti ole ite perehtynyt tokon sääntöihin ja luokkien liikkeisiin jne. Olemme sekalaisesti tehneet eri juttuja :D

Tarkoitus on nyt alkaa enemmän perehtymään oikeasti kunnolla lajiin, jos joskus vaikka lähtisimme kisoihin...! :) Treeni seurasta olisi paljon hyötyä ja kivempaahan se olisi jonkun kanssa yhdessä.

Viime viikonlopun näyttelyissä KP ja ROP-Pentu

Treenien hienoin asia meille oli, että tokoilimme Netta vapaana. Kertaakaan ei omille teilleen lähteny, vaan innoissaan minun kanssani kentällä oli. Kyllä se on nykyään niin intoa ja yritystä täynnä, mutta liian usein yritän edelleen välttää koiran kanssa "tosissaan" treenaamasta. Kyllä joka päivä joitain pieniä harjoituksia tehdään, mutta sinänsä tällaisia treenejä teen harvakseltaan. Nyt näki selvästi kuinka koira nauttia yhdessä tekemisestä <3

Ensimmäinen Netalle itse tehty hihna

Olen  keksinyt uuden "harrastuksen", näyttelyhihnojen nypläämisen. Tarvikkeita olen Antassusta tilannut, lähes kaikki, mitä minulla on, on sieltä tilattu.

Pari olen itselle tehny, ja yhden kaverin ajokeille. Tollershowhun totta kai piti uusi tehdä tänään, pitää vain uusi panta käydä huomenna ostamassa näyttelyihin.

Toinen itse tehty, kaverin ajokeille

Tänään punottu hihna Tollershowta varten ;)

Tapakasvatuskurssin toinen kerta

Toisen kurssi kerran alku ei alkanut yhtä hienosti, kuin ensimmäinen. Netta ei millään halunnut rauhoittua, vaan kiljahdellen ja syöksyillen aloitti kurssin. Aikaa meni, että neiti alkoi rauhoittumaan.

Ensimmäisenä ohjaajat kävikät koirakoittain läpi sivulle tuloa. Tätähän me kyllä olemme harjoitelleen jo pienestä asti, mutta koiralle oikea paikka on vielä hakemisessa. Välillä istutaan edessä sivuttain varpaiden päällä, välillä paikka voi olla selän takana. Usein kyllä suunilleen oikea kohta löytyy, tai ainakin ahkerasti etsii oikeaa paikkaa. Minua neuvottiin vaihtamaan palkkaus käsi vasempaan käteen, kun tähän asti olen palkannut oikealla kädellä. Eli nyt harjoittelen itse pitämään hihnaa oikeassa kädessä ja antamaan palkan vasemmalla. Puuttuivat myös minun tapaani pitää kättä taskussa valmiina ottamaan palkan (eli jonkun namin) koirahan loogisesti ajatellen on oppinut odottamaan milloin tulee saamaan palkan jostain, kun näkee että pidän valmiiksi kättä taskussa. Koko tunnin ajan minulla meinasi koko ajan käsi sujahtaa taskuun valmiiksi, tämän tavan pois opetteluun menee itellä aikaa...

Ohituksia ja vierellä kävelyä treenasimme jälleen. Kahteen jonoon jakauduimme ja kävellen ohitimme vastaan tulevan koirakko jonon. Tässä vaiheessa koira oli jo lopettanut hyppimisen ja kiljahtelun, onneksi.

Harjoitus alkoi mennä oikein mukavasti, sen jälkeen, kun tajusin etten voi palkata koiraa ollenkaan liikkeessä. Tarkoitushan siis oli, että koira kävelee vasemmalla puolellani kontaktissa, mutta liikkeessä kun koiraa palkkasin, lähti se eteeni vain kävelemään, kuin olisi vapautus käskyn saanut. Kun jätin palkkaamisen liikkeessä kokonaan pois ja palkkasin vasta perille päästyä, käveli koira koko matkan vierellä kontaktissa. Hieno tyttö!

Toinen harjoitus oli, että jätämme koirat kiinni johonkin ja jätämme siihen odottamaan rauhassa paluutamme. Sanoin heti, että tämän kiljujan kanssahan ei kyllä tämä onnistu ilman harjoittelua, oikeassa olin(kerrankin). Laitoin koiran aitaan kiinni, eikä tarvinut, kuin paikallaan selkä kääntää, niin kiljuminen alkoi. Kauaa emme tätä harjoitusta tehneet, mutta tätä pitää muistaa treenata myöhemminkin, eikä vain jättää yhteen kertaan. Nettahan ei oikeastaan missään juuri koskaan joudu kiinni olemaan, joskus portaillamme pitkässä liinassa, mutta siinä on oppinut olemaan. Mökillä tai tätini luona, jos on häkissä ollut, sen on myös koko naapurusto kuullut...

Tunnin viimeisellä harjoituksella asetuimme kahteen riviin vastakkain ja kukin vuorollaan vie koiransa toisen päähän ohjaajalle ja itse kävelee toiseen päähän ja kutsuu koiransa luokse. Eli  luoksetulo harjoitus, ja rivissä olevat koirakon harjoittelevat paikalla oloa ja kontaktia toisten koirien juoksiessa ohi. Netan kiinnostuksen voiton vei koirat, jotka täysillä juoksivat omistajansa luokse. Rauhallisesti menevät eivät niinkään kiinnostaneet. Omassa hitaudessa kontaktin ottoon myös oli vikaa... Meidän vuorollaa Nettaa en uskaltanut vapaana jättää istumaan (tadaa jälleen aliarvion koiraa) vaan annoin hihnan ohjaajalle pidettäväksi. Istumis ja paikka käskyllä neiti jäi istumaan, ja istui koko ajan siihen asti, että pääsin kävelemään määrätylle paikalla ja kutsuin koiraa luokse. Luokse tuli ongelmitta, toiset koirat eivät kiinnostaneet ollenkaan. Meidän jälkeen oli vielä yksi koirakko, jonka jälkeen tunti loppui.

Alun hyppimisen ja kiljumisen jälkeen meillä siis menikin tunti ihan kivasti. Aluksi ajattelin ettei tästä tuu mitään, mutta senhän takia me siellä ollaan, että saamme neuvoja asioihin. Huomenna olisi tiedossa avoimet treenit, jonne aioin Netan kanssa mennä. En vielä tiedä, mitä treenaisin, mutta mietinnän alla on näyttelytreenit. Ennemmin en ole mennyt koiran kanssa nuihin avoimiin treeneihin, vaikka tarkoitus on ollut mennä esim. siedättymään toisiin koiriin.

Tulevana viikonloppuna olemme lähdössä Netan kanssa Tollershowhun! Ensimmäinen kerta, kun itse esitän koiran kehässä, hyi kamala ko meinaa alkaa jännittämään ja hermostuttamaan. Meitä on pieni neljän hengen porukka varannut mökin, ja koiria on...monta. Netta on porukan juniori. Oikein mukavaa reissua odotan tulevaksi :)  Huomenna siis on tiedossa treenien  jälkeen koiran pesua ja harjaamista. Voi jee kuinka tuosta koirasta muuten lähtee karvaa! Ilmeisesti olisi ensimmäisiä juoksuja tekemässä ja alkanut karvat sen vuoksi tiputtamaan...

Nyt pitää asennoitua uudestaan valokuvaamisen osalta, että saisi tänne blogiin uusia kuvia piikasta! Ja totta kai tulevasta vauvastamme.

Vanha talvinen kuva loppuun.

Tapakasvatuskurssi

Ensimmäisen postauksen voisin tehdä meidän ensimmäisestä kurssistamme, tapakasvatuskurssista. Jonka ensimmäinen kokoontuminen oli viikko sitten, tänään oli toinen. Tämän päiväisestä voisin kirjoitella joku toinen päivä.

Viikko sitten meillä oli ensimmäinen kokoontuminen kurssilla, jolloin harjoittelimme muiden koirakkojen ohituksia.
Asumme pienellä paikkakunnalla, eikä täällä niin hirveästi lenkkeileviä koirakkoja ole, jotta olisimme tätä treeniä saaneet perus kävelylenkillä. Eli meille nämä harjoitukset ovat erittäin tervetulleita.
Kurssille mennessämme Netta alkoi heti innostua toisista koirista, eikä oikein tiennyt miten käyttäytyä. Kuitenkin alku innostuksen loputtua, alkoi ottamaan hyvin kontaktia minuun  ja piti minua kiinnostavampana, kuin toisia koiria. Totta kai se välillä kiljui toisia koiria kohti, sekä teki Nettamaisia ninja hyppyjä niitä kohti, mutta ei todellakaan niin paljon, kuin sinne mentäessä pelkäsin tekevän.
Teimme kahdenlaisia ohituksia tunnin aikana. Ensin asetuimme kahteen vastakkaiseen riviin seisomaan ja kummatkin rivit lähtivät liikkeelle yhtä aikaa ohittamaan toisia. Ei ongelmaa Netan kanssa.
Toinen harjoitus oli, että pujottelemme kukin vuorollaan muut koirakot, kun jonossa seisovat, ja tuolla hetkellä olin varma, ettei Netta paikallaan pysy rauhassa, kun muut koirat ohittavat meidän. Väärässä olin, meidän suoritukset menivät oikein mallikkaasti.
Muistini mukaan emme tainneet muita harjoituksia tehdä ensimmäisellä kerralla. Pois lähtiessä kävellen äitini luokse, treenasimme vierellä kävelyä. Ensimmäisen kerran aloin kokeilemaan vierellä kävelyä "vierellä" käskyllä, ja sehän alkoi heti sujumaan ongelmitta tai sitten koira vain oli jo niin väsynyt, ettei jaksanut häseltää omia ;) 

Tuon ensimmäisen kerran jälkeen olenkin miettinyt, miksi aina olen niin kriittinen ja negatiivinen, kun on koiran käytöksestä ja oppimisesta kyse (tai mistä vain, mikä koiran kanssa treenaamiseen tms liitty). Olen aina aivan varma, ettei meillä mikään onnistu, ei se opi uutta, ei se kuuntele, ei osaa rauhoittua ja mitä kaikkea muita näitä on... Uutta kokeillessa tai mitä vain tehdessä, saan aina uudestaan ja uudestaan huomata, että minulla on hihnan päässä hienosti käyttäytyvä, oppimiskykyinen ja -haluinen nuori neiti, jolla ilmeisesti vain on itsestään epävarma omistaja hihnan toisessa päässä?